INY järjesti 22.11.2023 tilaisuuden otsikolla “Vammaisten ja pitkäaikaisesti sairaiden maahan muuttaneiden naisten työllistyminen” Iiris-keskuksessa. Silloin satoi runsaasti lunta ja oli voimakas tuuli. Muistan, kuinka olin huolissani enemmän siitä, miten pääsen paikalle sähköpyörätuolilla, ja pitääkö minun tilata taksikyytiä myöhemmin, kuin siitä, tulevatko osallistujat paikalle ja meneekö tapahtuma suunnitellusti.
Tapahtuman aiheena oli vammaisten ja pitkäaikaisesti sairastuneiden maahan muuttaneiden naisten työllistyminen. Tilaisuuden vieraaksi kutsuimme Helsingin yliopiston vammaistutkimuksen professorin Hisayo Katsun, joka piti esitelmän otsikolla ”Oikeuksien toteutuminen vammaisten ihmisten arjessa”. Esitelmän jälkeen kerroin omista kokemuksistani Suomessa työllistymisestä maahan muuttaneena vammaisena naisena, joka toimi samalla alustuksena pienryhmäkeskusteluille.
Pienryhmissä listattiin yleisimpiä haasteita työllistymiselle ja pohdittiin myös ratkaisuehdotuksia. Yhdeksi haasteeksi tunnistimme tiedonpuutteen. Suomessa ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon vammaisia tai pitkäaikaissairaita maassa asuu ja kuinka moni heistä on työelämässä. Maahan muuttaneiden määrä osana tätä ryhmää on myöskin epäselvä.
Kerroin omasta kokemuksestani, koska itse olen maahan muuttanut nainen, jolla on vamma, ja työskentelen tällä hetkellä osa-aikaisesti. Olen asunut Suomessa yli 10 vuotta, kävin koulua ja etsin työtä samalla tavoin kuin muutkin ihmiset. Vaikka olen nähnyt joitakin artikkeleita ja uutisia maahanmuuttajien sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden työelämästä, näiden kahden ryhmän yhdistelmästä tai interjektiosta, tiedetään hyvin vähän.
Halusin nostaa esille tämän aiheen tärkeyden, vaikka tarkkoja tilastoja ei olekaan saatavilla. Lisäksi on varmaa, että Suomeen tulee yhä uusia ihmisiä ja perheitä, jotka tarvitsevat erityistä tukea arjessaan. Tämä on erityisen merkittävää pitää mielessä, kun otetaan huomioon Suomen maine erinomaisesta sosiaalisesta hyvinvoinnistaan.
Hisayo Katsun esittelemässä ”Oikeuksien toteutuminen vammaisten ihmisten arjessa” -raportissa haastateltiin viime vuonna eri taustaisia vammaisia ihmisiä, ja tämä lisääntyvä tieto antoi minulle iloa, vaikka suurin osa havainnoista olivatkin negatiivisia. Se myös vahvisti tunnetta siitä, että ei ole suurta eroa suomalaistaustaisten ja maahan muuttaneiden välillä, joilla on vamma tai pitkäaikainen sairaus.
Ihmiset, jotka tarvitsevat lisää tukea, kohtaavat samanlaisia haasteita, ongelmia ja käyvät läpi monia samanlaisia kokemuksia. Halusin kuitenkin puheenvuorossa korostaa, että maahan muuttaneilta vaaditaan enemmän aikaa ja voimia kouluttautumisessa ja työelämän aloittamisessa.
Kielen ja kulttuurin oppimisen lisäksi monet maahan muuttaneet vammaiset joutuvat hakeutumaan terveysasemalle lääkärinlausunnon (C tai B) saamiseksi, jotta he voivat hakea vammaispalvelun tukea. Esimerkiksi opiskelu- ja työpaikan matkapalvelu, henkilökohtainen avustaja ja muut tarvittavat palvelut edellyttävät pitkää ja monimutkaista prosessia, joiden hoitaminen on vaikeaa, vaikka tulkit olisivatkin aina paikalla. Lisäksi heidän on ensisijaisesti saatava kuntapaikka, jotta he voivat saada oikeuden käyttää näitä palveluita. Kaiken kaikkiaan palveluiden saavutettavuudessa on parannettavaa.
Loppukeskustelussa nousi esille esimerkiksi viranomaisten ja palveluntuottajien tiedonpuute, ja työllistymisen suhteen toivottiin työnantajilta rohkeutta kohdata moninaisia työnhakijoita. Olen kiitollinen kaikille osallistujille tärkeistä keskusteluista tilaisuudessa, jonka teema oli monimutkainen. Vaikka vastauksia oli vaikea löytää kaikkiin kysymyksiin, tapahtuma tuntui tärkeälle mahdollisuudelle pohtia ja vaihtaa kokemuksia, jotka toimivat muutoksen perustana.
Valeria Hayashi Iny:n Järjestöassistentti