Olin harjoittelijana INY ry:llä kesän 2024. Kesä oli rauhallista aikaa, kun iso osa INY:n ryhmistä oli kesätauolla. Pääsin kuitenkin ohjaamaan kielikahvilaa, mikä oli sekä hauskaa että hyvä tapa tutustua asiakkaisiin ja oppia lisää ryhmänohjauksesta. Joimme yhdessä kahvia, söimme keksejä ja puhuimme suomeksi aiheista, joista ryhmiin osallistuvat naiset halusivat oppia lisää.
En ole ikinä ohjannut kielikahvilan kaltaisia ryhmiä, joten aluksi ryhmien vetäminen jännitti. Pian huomasin kuitenkin, että osallistujat olivat ystävällisiä ja hyväntahtoisia naisia, joita oma hapuiluni ei haitannut lainkaan. Ryhmien tunnelma oli usein mukava ja rento. Aluksi hitaasti ja selkeästi puhuminen tuntui minulle vaikealta, mutta melko nopeasti opin itselleni sopivan tavan jutella ja vetää ryhmiä. Osallistujat myös uskalsivat rohkeasti muutaman kielikahvilakerran jälkeen sanoa, jos eivät ymmärtäneet jotain asiaa, mikä oli minulle hyödyllistä.
Ryhmät olivat usein pieniä, kolmesta kahdeksaan naista osallistui yhdelle kahvilakerralle. Yhteinen keskustelu onnistui vielä hyvin näin pienessä ryhmässä, mutta kun paikalle tuli enemmän ihmisiä, siitä tuli vaikeampaa. Osallistujien suomen kielen taito myös vaihteli paljon, mikä toi ryhmien vetämiseen oman haasteensa.
Kun osallistujia oli enemmän ja heidän kielitaitonsa vaihteli, koin kuvakorttien olevan hyvä tapa varmistaa, että jokainen pääsee ääneen, eikä vain ne, jotka puhuivat suomea parhaiten. Kuvakorttien avulla oli myös helppo tuoda uusia aiheita keskusteluun, joita arkipäiväinen kuulumisten vaihtaminen ei useinkaan tuonut. Keskustelimme kuvakorttien avulla erilaisista arkielämän asioista, kuten kaupassa käymisestä, julkisilla liikkumisesta, ammateista ja perhesanastosta. Kuvakortit avasivat myös uusia, joskus itselleni hyvinkin yllättäviä keskusteluja, joille koin tärkeäksi antaa aikaa.
Yllättävien keskustelujen ja kielikahvilan rennon ilmapiirin ansiosta opin kielikahvilaa vetäessä paljon siitä, miten joustaa omista suunnitelmista ja antaa tilanteen viedä. Uskon, että kielikahvila oli joillekin osallistujille myös tärkeä kohtaamisen ja sosiaalisuuden paikka, minkä takia en kokenut satunnaista äidinkieleen vaihtamista ongelmana. Pääsin näissä tilanteissa myös opettelemaan keskustelun lempeää suuntaamista olennaiseen ja kaikkia osallistujia koskettaviin aiheisiin, mikä on itselleni todella hyödyllinen taito. Hiljaisuuksia tuli kielikahvilassa harvoin, mutta niiden varalta opin pian, että aina varma keskustelunherättäjä oli kysymys siitä, mitä ruokaa osallistujat aikoivat tänään tehdä. Tämä aihe herätti usein paljon iloista keskustelua, ja pääsin oppimaan itselleni aivan uusista ruokalajeista ja resepteistä. Nämä hetket olivat yksiä suosikkejani tänä kesänä INY ry:n harjoittelun aikana.
M, INYn kesän 2024 sosionomiharjoittelija